Mitä doula tekee synnytyksessä?

Mitä doula tekee synnytyksessä? Katsotaan yksi esimerkki tämän kuvitteellisen, joskin useista doulauksistani ja omista synnytyksistäni inspiroituneen tarinan avulla. Tämä on vain yksi mahdollinen tapa, miten synnytys voi mennä: EI yksi ja ainoa optimaalinen, sillä ihan jokainen synnytys on arvokas ja hyvä.

Ennen kutsua

Herään aamulla taaperon kutitteluun. Olen nukkunut hieman katkonaisesti, sillä illalla asiakas kertoi ensimmäisten supistuksien alkaneen ja heräilin pitkin yötä tarkistamaan, olisiko hän laittanut viestiä. Nyt aamulla kysyn asiakkaan vointia ja hän kertoo, että supistuksia on tullut harvakseltaan läpi yön. Kerron hänelle, että olen valmis tulemaan hänen tuekseen, kun hän minua kaipaa. Muistutan nesteytyksestä, syömisestä ja lepäämisestä. Sanon vielä, että jos hänestä tuntuu siltä, he voisivat kumppanin kanssa tehdä muutamia liikkeitä, joita harjoittelimme doulatapaamisella, mutta muutoin suosittelen lepäämään, pussailemaan ja herkuttelemaan.

Päivä jatkuu tavallisesti ja infoan puolisolleni, että latenssivaihe on käynnissä ja kutsu työhön voi tulla koska vain. Kuulostelen pitkin päivää asiakkaan vointia. Hän on hyvävointinen ja hyvillä mielin. Iltaa kohti supistukset säännöllistyvät ja asiakas viestittää, että alkaa pikkuhiljaa kaipaamaan lisää tukea. Ehdotan TENS-laitteen käyttöönottoa ja kerron lähteväni pian tulemaan. Syön hyvän aterian, pusuttelen perheen, nappaan doulakassini ja hyppään bussiin. Bussissa kertailen synnytäjän synnytystahtoa sekä fiilistelen synnytystä musiikin tahtiin. Jokainen synnyttäjä ja synnytys on omanlaisensa ja virittäydyn aina juuri tämän synnyttäjän toiveisiin ja tunnelmaan hyvissä ajoin.

Doulan tuki kotona ja matkalla sairaalaan

Saavun synnyttäjän luo ja riisun hiljaisesti ulkovaatteeni. Pesen käteni ja löydän sen jälkeen synnyttäjän olohuoneesta nojailemasta jumppapalloon. Kyykistyn hänen viereensä ja lasken käden olkapäälle. Synnyttäjä hymyilee, minä hymyilen. Sanoja ei juuri tarvita, olen nyt täällä. Kuulostelen ensimmäisten supistusten ajan, mitä synnyttäjä kaipaa. Ensin se on vain läsnäoloa, mutta kohta jo käsiä alaselällä ja lantiolla. Kysyn, onko hän käynyt vessassa ja haen hänelle lasin vettä. Täysi rakko voi hidastaa vauvan laskeutumista ja toisaalta liian vähäinen juominen väsyttää kehon - nämä ovat asioita, jotka synnytyskuplaan vajotessa helposti synnyttäjältä unohtuvat. Kehotan puolisoa lepäämään, sillä emme voi tietää, kuinka pitkä synnytys meillä on edessämme. Vessassa synnyttäjä ilmoittaa vereslimaisesta vuodosta ja juhlimme hieman yhdessä: jes, homma etenee!

Supistukset tulevat nyt hieman epätasaisesti. Synnyttäjästä tuntuu, että vauva vähän hakee asentoa. Ehdotan, että jos hän haluaa, voisimme tehdä muutamat Spinning Babies liikkeet ja katsoa, mihin supistukset siitä lähtevät. Hetken päästä supistusvälit tasoittuvat hieman ja synnyttäjä haluaa takaisin lepäämään palloa vasten. Supistukset jatkuvat säännöllisinä ja napakoina. Supistusten välissä silittelen ja hieron päänahkaa, supistusten tullen etsin sormillani pisteet ristiluulta ja painan. Hengitän synnyttäjän kanssa samassa rytmissä ja päästän uloshengityksellä matalaa huminaa. Aika ja paikka katoavat hetkeksi. Huomaan, että aiemmin supistusten väleissä jutellut synnyttäjä alkaa kadota omaan kuplaansa.

Puoliso tulee levolta ja hänen läsnäolonsa saa synnyttäjän herkistymään. Jätän heidät hetkeksi halailemaan ja käyn rauhassa vessassa ja juomassa. Kun palaan, huomaan synnyttäjässä jo hieman epätoivoa ja väsymystä. Hän kertoo, että haluaisi lähteä sairaalaan. Sanon, että voi tosiaan olla jo hyvä hetki ja soitamme sairaalaan. Sairaala toivottaa meidät tervetulleeksi ja puoliso tilaa meille taksia samalla, kun autan synnyttäjää vielä käymään vessassa ja pukeutumaan. Sairaalakassit ovat valmiina ja nappaan niistä toisen itselleni kantoon, jotta puoliso voi tukea synnyttäjää matkalla. Kotoa lähtö saa synnyttäjän itkemään, olemme astumassa suuren kynnyksen yli, sillä kotiin tullessa kaikki olisi toisin. Taksia odottaessa synnyttäjä nojaa suureen pihapuuhun ja itkee sitä vasten.

Automatkalla supistukset harvenevat. Muistutan synnyttäjää siitä, että se on täysin normaalia. Synnytys on hyvin käynnissä ja supistukset palaavat todennäköisesti hyvin takaisin, kun pääsemme asettautumaan sairaalaan. Sairaalassa ahtaudumme ensimmäisenä pieneen tutkimushuoneeseen, joss synnyttäjä on käyrillä puolisen tuntia. Hän makoilee sängyllä ja kyljellään ja supistusten aikana hieron hänen selkäänsä ja reisiä. Kumppani istuu synnyttäjän pään puolella pitäen kädestä ja silitellen päätä. Kätilö tulee tekemään sisätutkimuksen ja sen aikana autan synnyttäjää kannattelemalla hänen reittään mahdollismman rennoksi ja kehotan kuvittelemaan lantion mahdollisimman painavana.

Doulan tuki sairaalassa

Synnytys on edennyt upeasti ja siirrymme heti saliin. Synnyttäjä nojailee sänkyyn ja minä aloitan valuttamaan ammeeseen vettä. Puoliso laittaa synnytyssoittolistan soimaan ja sytyttelemme sinne tänne heidän kotoa tuomiaan led-kynttilöitä. Synnyttäjä käyttää jo ääntä ja liikuttelee lantiotaan kehoaan kuunnellen. Kerron hänelle, miten upea synnyttäjä hän on. Wau, oot upea, miten hienosti synnytät. Kysyn kumppanilta, onko hän juonut. Hän juo. Täytän synnyttäjän vesipullon ja ojennan sitä hänelle. Suljen ammeen hanan ja kerron, että se on valmiina. Upotan ammeen pohjalle yhden jumppamaton pehmentämään.

Vesi rentouttaa synnyttäjää ja hän on hetken aikaa jopa hilpeässä ja helpottuneessa tilassa. Vesi suo hänelle pienen hengähdyksen. Kätilö kumartuu ammeen laidalle ja kertoo menevänsä hetkeksi pois, mutta saisimme hänet takaisin nappia painamalla. Synnyttäjä on taas omassa maailmassaan ja supistukset tulevat hyökyaaltoina. Näin jatkuu tunnin, ehkä kaksi. Välillä valutan lämmintä vettä synnyttäjän selkää pitkin ja toisessa hetkessä työnnän pillipulloa hänen suunsa eteen. Vuorokausi vaihtuu ja synnyttäjä alkaa käydä väsyneeksi. Hän on jaksanut supistuksia jo pitkään ja kertoo hiljaa olevansa ihan loppu. Kysyn haluaisiko hän kokeilla välillä TENS-laitetta ja liikettä, vai jotain muuta. Synnyttäjää alkaa itkettää ja hän toistaa, ettei enää jaksa. Hän haluaa epiduraalin. Halaan häntä ja kerron, että hän saa sen ihan pian. Soitamme kelloa ja autan synnyttäjän pyyhkeellä kuivaten kohti sänkyä. Kerron hänelle jo etukäteen, että vauvasta halutaan taas pätkä sydänääniä ja sen jälkeen epiduraali voidaan laittaa. Hän on helpottunut, mutta pelkää kuinka kauan siinä menee. Asetan hänelle vielä TENS-lätkät selkään odottelun ajaksi. Tunnen itsekin, kuinka väsymys painaa kehoa.

Sykekäyrä on hyvä ja kätilö alkaa valmistelemaan puudutusta. Lääkäri tulee sisään ja ohjeistaa synnyttäjän kyljelleen sikiöasentoon. Autan häntä asettumaan ja ojennan kumppanille maskin puudutteen laittamisen ajaksi. Silittelemme yhdessä synnyttäjää varoen koskemasta puudutetulle alueelle. Kun lääkäri alkaa työntää neulaa, asetan käteni vielä tukemaan synnyttäjän jalkoja, etteivät ne liiku. Kerron hänelle toistuvasti, että hän pärjää hienosti ja saa apua kipuun.

Kun epiduraali alkaa vaikuttaa, autan synnyttäjän lepoasentoon pähkinäpallo jalkojen välissä. Näin vauvalla on enemmän tilaa tulla lantiossa alaspäin. Kun synnyttäjä on peitelty, sammutamme valot ja kannustan kumppanin lepäämään. Nappaan itse säkkituolin ja kaivan itselleni villapaidan, jonka sisään kaivaudun. Käperryn säkkituoliin ja vajoan uneen.

Tunnin päästä synnyttäjä kertoo, että tuntee kakkahädän tunnetta. Wau! Olen hetkessä hereillä. Soitamme kelloa ja kätilö saapuu paikalle. 10 senttiä auki ja vauva laskeutunut hyvin. Synnyttäjää kehotetaan seuraamaan kehonsa viestejä ja myötäilemään painetta. Kätilö kysyy, missä asennossa synnyttäjä haluaisi ponnistaa. Hän sanoo olevansa väsynyt, mutta ei haluaisi olla maaten. Huomaan huoneen nurkassa synnytysjakkaran ja kerron siitä synnyttäjälle. Hän innostuu ja autamme hänet istumaan siihen. Ohjaan puolisoa menemään synnyttäjän taakse istumaan ja ottamaan hänet syliin. Synnyttäjä rentoutuu kumppaniaan vasten ja alkaa työntää kehoansa kuunnellen. Kätilö kehuu synnyttäjää ja kertoo, että hän ponnistaa hienosti. Ponnistusten välissä tarjoan synnyttäjälle hörpyn vettä ja laitan puhelimeni kameran valmiiksi, sillä perhe on toivonut saavansa videon vauvan syntymästä.

Kätilö pyytää minua painamaan kutsukelloa toiselle kätilölle, sillä syntymän hetki lähestyy. Teen niin. Kun päälaki alkaa pilkottaa synnyttäjä parahtaa, ettei vauva mahdu ja kiristää liikaa. Rauhoittelen häntä kertomalla, miten upeasti hänen kudoksensa joustavat ja antavat tilaa, vauva mahtuu kyllä, vaikka hänestä ei tuntuisikaan siltä. Muistutan, että tämä kohta vaatii rohkeutta ponnistaa kipua kohti. Muistutan myös, että hän voi itse kädellään seurata ja tukea syntymää. Tämä antaa synnyttäjälle voimaa ja hän tukee emättimensä aukkoa ja vauvan päätä itse kädellään. Pää alkaa syntymään, synnyttäjä hidastaa kun suurin venytys haastaa ja vauvan pää liukuu kokonaan ulos. Wau! Pää on ulkona! Vauva alkaa kääntymään synnyttäjän sisällä löytääkseen uuden asennon tulla kokonaan ulos. “Tuntuu hurjalta”, “Varmasti tuntuu, pian hän on täällä”. Viimeinen ponnistus, kätilön varmistaessa synnyttäjä ottaa vauvan kiinni ja nostaa syliinsä.

Doulan tuki ensihetkissä

Hetken kuluttua autamme synnyttäjän sängylle lepäämään ja ihastelemme uudistunutta perhettä. Otan kuvia perheen ensihetkistä ja autan ylläpitämään rauhallista tunnelmaa. Viestitän puolisolleni, että vauva on syntynyt ja olen kotona kolmen tunnin sisään. Istukka syntyy ja kätilön esiteltyä sen meille pyydän sen pussissa mukaani, sillä perhe toivoo minun tekevän siitä printit muistoksi. Kätilö pakkaa sen muutamaan muovipussiin ja laitan sen reppuuni. Vauva on nyt reilun tunnin ikäinen ja perhe aloittaa aamiaisen syömisen. Kätilö kysyy haluaisinko minä jotain, mutta kiitän ja kerron lähteväni pian kotiin. Juttelen vielä hetken perheen kanssa ja kerron pohtivani, josko lähtisin kotiin nyt kun synnytys on ohi ja ensitunti vietetty rauhassa. Heistä se tuntuu jo hyvältä, joten kiitän heitä yhteisestä matkasta, halaan molempia ja kerron, että viestitän heille vielä tänään ja olen kuulolla heitä varten.

Ulkona Helsinki heräilee uuteen aamuun. Bussissa lähetän synnytysmateriaalin perheelle ja poistan sen omasta puhelimestani. Kotona pötkähdän muutaman tunnin unille ja herään aamukahville, jonka lomassa kyselen perheen kuulumisia. Oksitosiini hyrisee kehossani väsymyksen rinnalla vielä pitkään.

Doulan tuki synnytyksessä on pitkälti läsnäoloa ja rinnallakulkijuutta. Vähemmän vippaskonsteja ja enemmän sitä, ettei synnyttäjä koe olevansa yksin kaiken keskellä. Vaikka doulalla onkin tieto- ja taitopakissaan erilaisia lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä, akupisteitä, liikkeitä ja asentoja, on doulan suurin hyöty synnytyksessä nimenomaan läsnäolo. Jokainen synnytys on erilainen ja tämä on vain yksi esimerkki. Joskus synnytys etenee nopeasti, joskus saavun tueksi käynnistysosastolle, joskus doula tukee kotisynnytyksessä ja joskus mennään sektioon. Oli synnytys millainen tahansa, doula on tukenasi.